Musiikkia verkosta

Ostan musiikkia keskimäärin noin viisi cd:llistä kuukaudessa. Tätänykyä ostan suurimman osan musiikistani Netin kautta. Ongelma esimerkiksi Amazonista ostettaessa on se, että ostamani levyt sisältävät melko paljon "hukkabiisejä". Käytännössä musiikkimakuni on "off-mainstream" tarkoittaen tyylilajeja rap, house ja drum'n'bass. Ainakin kahdessa viimeksimainitussa ovat artistit melko tuntemattomia ja paras tapa saada käsitys jonkin artistin tuotannosta on ostaa kokoelmalevy. Valitettavasti näillä levyillä on liikaa sellaista jota en tarvitse. Niinpä olen ollut jo parin kuukauden ajan tyytyväinen BeatPortin asiakas. BeatPort on erilainen musiikkikauppa. Sen lisäksi että se tarjoaa musiikkia minun makuuni, mahdollistaa se myös biisien yksittäislatauksen. Ennen ostopäätöstä voin kuunnella biisistä pätkän ja jos kuulemani miellyttään, niin voin ostaa kappaleen. Kätevää. Eikä tarvitse taas kiroilla, miksi juuri ostetun levyn 12:sta biisistä vain kaksi on kuunneltavia. Tällaisia verkkokauppoja kun tulisi lisää. MSN Musicin ja iTunesin kaltaisia kauppoja en käytä ainakaan vielä, sillä ne eivät minun musiikkimakuuni istu.

Herkullisia USB-muisteja

Mielenkiintoinen idea valmistaa USB-muisteista näinkin herkullisen näköisiä. :)

Faksatkaa minulle ruijanpallasta

Ei se mitään jos tuo otsikko ei aukea. Tuo on yksi repliikki Seinfeldistä, joka on meikäläisen suosikkisarja (THE suosikkisarja). Siis kaikkien aikojen paras sarja (eikä vain sitcom-kategoriassa). Sain vihdoin viimein ostettua ensimmäisen ja toisen tuotantokauden DVD:t ja seuraavaksi hankintaan menee kolmas tuotantokausi.

Sarjahan tekeminen on jo lopettu (muistaakseni vuonna 1998), mutta esimerkiksi Suomenkin televisiossa sarjaa näytetään jo uusintana (kiitos Nelonen !!!). Tosin sarjan idioottimainen esitysaika varmasti karsii katsojia, jollei sitten halua äänittää nauhalle ja katsoa myöhemmin.

Mikä sarjassa sitten viehättää ? Huumori. Tokihan sarja on perinteinen päällenaurettu sitcom, mutta minua jopa ihan oikeasti naurattaa tuo huumori (toisin kuin esim. Frendeissä tai Frazierissä, zzz zzz ...), jota sarjassa harrastetaan. Sarja rakentuu pitkälti koomikko Jerry Seinfeldin ympärille ja hänen huomioihinsa ympäröivästä maailmasta. Jerryn lisäksi seurataan myös hänen parhaimpien ystäviensä, Georgen, Elainen ja Kramerin elämää. Tapahtumapaikkana on New York. Näillä aineksilla saadaan komiikkaa, jotka saavat ainakin minut nauramaan usein vedet silmissä. Lisäksi jokaisessa jaksossa on mukana herkullisia sivuhenkilöitä, jotka tuovat oman lisänsä kokonaisuuteen.

DVD on muutakin kuin vain tuotantokausien 1 ja 2 jaksot. Mukana on myös mittava määrä ylimääräistä materiaalia, esim. haastatteluja ja poistettuja kohtauksia. Kaikin puolin siis onnistunut paketti.

*****

Aikainen herätys

Mulla on tapana käydä salilla pari kertaa viikossa ennen töihin menoa. Tää tarkoittaa sitä, että herään jo ennen kuutta ja yritän olla salilla noin seiskan maissa. Muutenkaan en mielelläni tykkää aikaisista herätyksistä ja vielä vähemmän siitä tykkäsin kun selvisikin, että salikorttiini ladatut käyntikerrat olivat loppuneet. Yritin varmaan viisi kertaa höylätä korttia ovella, mutta mitään ei tapahtunut. Ihmettelin tuota, sillä korttiin oli ladattu kymmenen kertaa, enkä mielestäni ollut niitä kaikkia käyttänyt. Kävin ruokisella salilla selvittämässä, että olen höylännyt korttia liian aktiivisesti ja että useamman kerran oli ollut tuollaisia "tuplahyöläyksiä". Siksi käyntikerrat olivat loppuneet ennenaikojaan. Jokatapauksessa menin sitten duuniin jo seiskaksi. Hieman oli outo olo, kun toimistolla oli niin hiljaista. Toki muutamat aamuvirkut olivat jo siellä, mutta en tuntenut oloani kotoisaksi (jos nyt toimistolla yleensä voi ;). No, eipä hätiä mitiä. Työpäivä meni silti nopeasti. Tänä yönä kyllä tulee nukuttua melko hyvin. Luulisin.

Matkahuollon haku

Että osaa ärsyttää verkkopalvelut, joiden käytettävyys ontuu. Esimerkiksi tulevana viikonloppuna olen menossa Jyväskylään ja tutkailin hieman aikatauluja bussien ja junien välillä. VR:n sivut näyttävät haussa aivan oikein kaikki vaihdot, matka-ajan ja jopa lipun hinnankin saa helposti näkyviin. Matkahuollon haku toimii eri tavalla. Ensinnäkään lähde- ja kohdekaupungin mukaista hakua on turha tehdä. Imatra - Jyväskylä antaa hakutulokseksi joko yhden tai nolla vaihtoehtoa. Kun älyää käyttää välietappeja, niin hommakin alkaa toimimaan. Esim. meno Jyväskylään pitää tehdä niin, että aluksi haetaan reittiä Imatra-Lappeenranta. Tässäkin täytyy olla tarkkana, sillä tuokaan ei ole riittävä tieto. Pitäisi tietää, mikä pysäkki Lappeenrannassa on tuo oman matkan kannalta sopivin. Jos annan vaihtoehdoksi Matkakeskus, saan aikatauluja, jotka eivät hirveän hyvin näytä sopivan minulle (esim. vaihtoväli saattaa olla kaksikin tuntia). Kun valitsee kohdepysäkiksi Keskuspuiston, niin hakutuloksetkin alkavat näyttämään huomattavasti paremmilta. Vasta välietapin ja välietapissa sijaitsevan pysäkin kautta voi alkaa suunnittelemaan jatkoreittiä. Tämä on liian hankalaa.

Matkahuolto. Ottakaan oppia VR:n hausta. Se toimii eikä ylimääräistä kikkailua tarvita. Jopa lipun hinnankin saa kätevästi samalla haulla. Vaikka hakunne onkin epäonnistunut, käytän silti kulkuvälinettänne, sillä se on halvempi junaan verrattuna. Matka-aikakin on nopeampi.

Selkä paljastui ja Amerikka kohahti

Tää on taas periamerikkalaista kaksinaismoralismia. Jossain joku nainen on paljastanut selkänsä ja sitä on alettu tutkimaan, että oliko se säädytöntä vai ei. Vain Amerikassa ... miksi ???

365.fi

365.fi, vuosi valokuvina.

Collateral

Tuli tänään katsottua Michael Mannin (The Insider, Heat...) Collateral. Leffahan oli saanut aiemmin jo kehuja, mutta halusin sen tsekata itsekin. Jo pelkästään se, että Michael Mann oli ohjannut tuon kyseisen leffan, herätti mielenkiintoni. Oli siis lupa odottaa keskitasoa parempaa rikos/jännityselokuvaa. Mielestäni Mann onnistui kaappaamaan hyvin öisen Los Angelesin pimeän puolen. Vaikka elokuvan keskeinen sijaintipaikka oli taksi, ei se menoa haitannut.

Elokuvassa Tom Cruise esittää palkkamurhaajaa, jonka tehtävänä on tappaa viisi henkilöä. Jamie Foxxin esittämä taksikuski joutuu pahaa-aavistamatta palkkamurhaajan kyytipojaksi ja taksimatka LA:n kaduilla ja kujilla voi alkaa. Toisaalla näytetään, kuinka taksimatka etenee, toisaalla etsivät alkavat jäljittämään parivaljakkoa, josta toinen on väkisin tempaistu tilanteeseen, johon ei olisi itse halunnut.

Leffa oli siis kokonaisuutena erittäin hyvä, vaikka parissa kohdassa juonen kulun arvasikin. En halua sanoa, mitä nuo kohdat olivat, sillä joku leffaa nähmätön voisi menettää katselunautintonsa. Ja sitähän minä en halua pilata. Tykkäsin myös roolihahmojen toimivuudesta. Jopa Tom Cruise palkkamurhaajan roolissa oli hyvä. Jotenkin kyseisestä herrasta tulee aina mieleen Top Gun, vaikka hän useita leffoja tuon jälkeen onkin tehnyt. Miehen karisma näyttää lisääntyvän vain elokuva elokuvalta. Jamie Foxx taksikuskin roolissa on myös hyvä. Hieman epävarmasta ja kohteliaasta kuskista tulee leffan aikana itsevarmempi ja jämäkämpi, tosin olosuhteiden pakosta. Jade Pinkett-Smith tuo mukaan naiskauneutta syyttäjän roolissa, tosin hänen osuutensa leffassa on päähenkilöistä vähäisin. Ja mikä parasta, mukaan erästä sivuroolia on saatu näyttelemään Bruce McGill, kaveri, joka yleensä on nähty pahiksena, toimiikin nyt hyvien jätkien puolella. Vaikka hänenkin osuutensa elokuvassa on melko vähäinen, tuo se siihen lisää särmää.

Jostain syystä leffasta tuli mieleen William Friedkinin Elää ja kuolla L.A:ssa. Leffahan tuli tänään TV:stä ja oli ajatukseltaan hieman erilainen. Molemmissa tapauksissa tapahtumapaikkana on Los Angeles, tosin Friedkinin leffassa paikka on vielä synkempi kun Mannin.

Mielenkiinnolla jään odottamaan Mannin seuraavia tuotantoja. Esim. vuonna 2006 pitäisi ilmestyä Miami Vice, jossa Ricardo Tubbsina häärää Jamie Foxx ja Sonny Crockettina Colin Farrell. Ainakin Mannin ohjaama sarja oli 80-luvulla oma suosikkini, saahan sitten nähdä onnistutaanko tuo Floridan 80-luvun räikeys ja ahdistavuus siirrettyä myös elokuvaksi.

Arvosana: ****

Ensimmäinen postaus

Eka postaus tähän blogiin nimeltään 28-Normal. Nimi on outo, mutta selittyy sillä, että olen ahkera kahvittelija ja työpaikalla tulee juotua kahvia noin 5 kertaa päivässä. Näppäinyhdistelmällä 28-Normal saa mustaa konekahvia jota makeutetaan yhdellä sokeripalalla. Ei ehkä maailman nautinnollisin kahvielämys, mutta ajaa asiansa.

Tämä blogi on yleisblogi, jossa tarkkailen ajan ilmiöitä ja asioita. Saatan joskus jopa kirjoittaa pienimuotoisia elokuva- ja musiikkiarvostelujakin. Ei siis mitään kummallista. Ehkä tämä on vastapainoa eräälle toiselle blogilleni, joka keskittyy vain määrättyy aihepiirin.

Aloitellaan tätä bloggausta täällä ja siirrytään luultavasti myöhemmin omalle, itsetehdylle blogialustalle. Tämän blogin aloitus kun onnistui vaivatta, eikä vaatinut suurempia ponnisteluja.

Timo