Tavoite saavutettu !

Lauantaina tuli juostua elämäni toinen maraton Tukholmassa. Ennakkoasetelmat olivat hieman poikkeukselliset, sillä lämpöä oli luvattu lauantaipäivällä 28 astetta ja kun jo laivasta astui ulos, niin tuntui, että todella helteinen päivä on todellakin tulossa.

Olin laittanut aikatavoitteeksi 4.30, mutta aloin epäröimään riittäisikö minulla paukkuja siihen kuuman kelin takia. Olin jo aikeissa tiputtaa tavoitetta 4.45:een, mutta kun lähtöviiva ylitettiin, niin edettiin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Keli oli todella kuuma, lämpöä tuo 28-29 astetta. Ihmisiä oli ilmoittautunut kilpailuun ennätysmäärä, yli 17 000. Tosin kuumuus sai osallistujia peruuttamaan osallistumisensa ja loppujen lopuksi lähtijöitä oli noin 14 000, joista noin 12 000 pääsi maaliin.

Tavoiteaika oli siis 4.30 ja toteuma 4.26.11. Parannusta Helsinki Cityyn verratuuna tuli reilusti, sillä silloin aika oli 5.22.29. Tarkoituksena oli juosta 4.30:n jäniksen matkassa alusta lähtien, mutta koska en ollut aiemmin juossut Tukholmassa, laitettiin minut lähtöryhmään F eli porukan perälle. Sieltä piti sitten alkaa raivaamaan tietä jäniksen saavuttamiseksi. Sain jäniksen kiinni vasta 25 kilometrin kieppeillä, joten sinne saakka joutui juoksemaan suunniteltua kovempaa. Muutenkin tapahtuman jänispolitiikka oli hieman outo, sillä sain ekan 4.30 -lipulla varustetun juoksijan kiinni jo 15 kilometrissä, mutta jos olisin jäänyt hänen matkaansa, olisin luultavasti juossut matkan viidessä tunnissa. Onneksi väliaikapisteillä oli jotakuinkin kärryillä omasta vauhdista ja tuon tavoitejuoksijan saavuttamisen jälkeen oli vielä voimaan nipistää muutama minuutti pois loppuajasta. Ehdottomasti rankin osuus oli nousu Västerbron sillalle (molemmilla kierroksilla), jossa korkeuseroa tuli yhteensä 30 metriä. Nousu alkoi jyrkkänä mutkitellen, mutta jatkui lopuksi ärsyttävän loivana täysin kirkkaalta taivaalta porottavan auringon alla. Kun sillalla pääsi sen lakipisteeseen, oli toisen kierroksen kohdalla juostu 35 kilometriä.

Tankkaus onnistui hyvin ja matkan aikana tuli syötyä erilaisia energiapitoisia suupaloja sekä tietenkin juotua vettä ja urheilujuomaa. Lisäksi pesusientä tuli kasteltua jatkuvasti ja ylimääräinen vesimuki tuli kumottua päälaelle viilennyksen aikaansaamiseksi.

Nyt on sitten reiden liekeissä ja jalat rakoilla, mutta älyttömän hyvä fiilis ja seuraavaa juoksua ollaan jo täydellä miettimässä :) Tai sehän on jo tiedossa eli Joutsenossa syyskuun lopussa, jossa tavoitteena ajan parannus. Jos pystyn nyt harjoittelemaan tehostetun ohjelman mukaisesti eikä loukkaantumisia eikä sairastumisia tule, uskoisin parannuksen olevan mahdollista. Mutta se selviää sitten syyskuun lopussa missä mennään.