Saamattomuuden jälkeinen elämä

Noin viikko sitten bloggasin saamattomuudesta ja kuinka päätin lopettaa tuon pahan pinttymän kerralla. Nyt on siis viikko takana, miltä tuntuu ?

Helvetin hyvältä. Asiat tulee tehdyksi eivätkä kasaudu kuten ennen. Esimerkkejä: vaatteiden silitys pyykinpesun jälkeen (tehnyt viimeksi varmaan pari vuotta sitten), laskujen maksu ja arkistointi samantien (tulivat tänään, on jo hoidettu), lehtikorin vieminen keräyspaperiin ennenkuin se pursuaa liikaa paperia (aamulla huomasin, suoritin tänään) ... Tällaisia pieniä juttuja, joilla on taipumus kasvaa puroista joiksi ja valtameriksi. Jännällä tavalla huomaan myös itseluottamuksen kasvaneen, kun tietää olevansa jämäkämpi kuin aiemmin. Ja jos jotain ei saa tehtyä nyt esimerkiksi aikataulullisista syistä, se merkataan kännyn kalenteriin, jotta homma tulee tehdyksi myöhemmin.

Toisaalta olen huomannut myös liiallisen syyllisyydentunteen kasvamisen eli jatkuvasti saattaa tulla jotain pientä mieleen eikä aina ehdi sohvalla kauan makoilemaan. Mielestäni kun se olisi edes pienintä, millä voisi itseään hemmotella työpäivän ja harrastusten jälkeen. Mutta loppujen lopuksi tuo on pientä ja hyödyt ovat paljon suurempia kuin haitat.

Toivottavasti tämä saamattomuuden jälkeinen aika on uusi aloitus ja kestävä sellainen. Seuraavaksi yritän soveltaa tätä myös vaikkapa ruokavalion muutoksissa tai omassa ammatissani.

Hmm, vaatekaappi vaatisi järjestelyä ....