Kaupunkijumitus

Taas on minulla noussut esiin ajatus pääkaupunkiseudulle muuttamisesta. Jotenkin tää nykyinen Etelä-Karjalalainen paikkakunta tympiinnyttää helvetin paljon. Itseasiassa tämä fiilis on ollut päällä jo heinäkuusta lähtien, kun tulin kotiinpäin eräältä Hesan reissultani. Otti päähän suht koht paljon palata tänne takaisin, sillä olisin mielelläni jäänyt myös pääkaupunkiseudullekin.

Muistan, kuinka helpottunut olin noin seitsemisen vuotta sitten, kun muutin Espoosta takaisin nykyiselle paikkakunnalleni. Jotenkin silloin en osannut kotiutua silloiseen kotikaupunkiini, sillä kaveripiiri ja muutenkin ajatukset olivat vielä liiaksi muualla. Nyttemmin asiat ovat muuttuneet päinvastaisiksi. En suinkaan väitä, että asiat muuttuisivat autuaammiksi paikkakunnan vaihdon myötä, mutta ympäristön vaihdos olisi virkistävä muutos. Suurin osa kavereista on nyt pääkaupunkiseudulla ja muutenkin koko ympäristö on jokatapauksessa voimakkaasti kehittyvää. Ja jos työpaikkaa pitäisi ikinä vaihtaa, olisi vaihtoehtojakin huomattavasti enemmän kuin täällä. Eläminen ja hintataso yleensä on tosin kalliimpaa kuin täällä, mutta sen muutoksen olen valmis hyväksymään.

Nyt ollaan tarkkailuasemissa. En toisaalta halua muuttaa juuri ostamastani asunnosta vaan haluan katsella tilannetta ainakin parisen vuotta. Jos vielä sitten menohalut ovat kovat eikä vakituista naiskumppaniakaan ole löytynyt, on aika nostaa kytkintä. Turhaan jäädä jumittamaan samaan paikkaan liiaksi aikaa. Tätä paikkakuntaa on nimittäin nyt nähty jo yli 30 vuotta.

Nykyinen tilanne on sekä hyvä että huono. Hyvä siinä mielessä, ettei ole vielä kiire päättää, minkä valinnan tekee. Huono siksi, että tätä voisi verrata kuin kesäistä taksijonoa Helsingin rautatieaseman tolpalla noin klo 04.00. Viluttaa ja väsyttää, mutta pakko on jonottaa, sillä muuten ei pois pääse. Kokemusta nimittäin on :)