Juoksukoulun lopetus

Eilen oli maratonkoulun lopettajaiset. Paikalla oli vain murto-osa koulun aloitusistunnossa joulukuussa olleista. Osalle tieto päätöstapahtumasta ei ollut kulkenut, osa oli koulun lopettanut jo aiemmin, osalle aikataulu asetti esteet.

Tavallaan vähän haikea fiilis, sillä tuo tilaisuus merkkasi yhdeksän kuukauden projektin päättymistä. Kaikki paikalla olleet läpäisivät maratonin, joukossa konkareita ja ensikertalaisia. Hieman olivat jo alkaneet kasvot muuttua tutuiksi ja sitten pitikin jo erota.

Oikeastaan älyttömän hyvä säkä, että tuli osallistuttua tähän koulutukseen. Luultavasti en olisi maratonia juossut, jos en olisi koulua läpikäynyt. Hyvää tuuria myös siksikin, ettei ensi vuonna mitä ilmeisimmin kyseistä koulua enää ole resurssipulan vuoksi. Muussa tapauksessa olisin voinut osallistua uudestaan.

Mutta kaikki kiitos maratonkoululle ja erityisesti sille huikealle päätökselle, jonka se antoi. Maratonin suorittaminen oli ehdottomasti vuoden kohokohta ja yksi elämäni suurimmista saavutuksista tähän asti. Ja toivottavasti myös osa loppuelämääni.