Huumaa

Tänäänkin on sadellut onnitteluja viikonlopun juoksun johdosta. Olen otettu. Monet ovat suoraan ihmetelleet (siis positiivisesti) miten oiken sain aikaiseksi tuon suorituksen.

Mulla on jäänyt tuo maratonjuoksu kytemään takaraivoon joskus pari vuotta sitten. Joku kaveri on käynyt juoksemassa matkan ja itsellekin on jäänyt ajatus, että haluaisin itsekin kokeilla. Nyt sitten on kokeiltu ja mahtava itsetunnon boostaus onnistumisen takia on käynnissä.

Olen tässä hieman alustavasti alkanut miettimään ensi vuoden vaihtoehtoja. Tukholman maraton kiinnostaisi ja jos aikataulullisesti asiaa miettii, niin ensi kuussa pitäisi jo aloittaa juoksutreenit uudelleen. Eli käytännössä aloittaa kevyesti ja loppua kohti kiristäen. Helsinki Cityyn valmistauduin paikallisen maratonkoulun kautta noin yhdeksän kuukautta, joten samanlaisella aikataululla myös Tukholmaankin olisi hyvä aloitella. Ja jos nyt sitten saisin harjoitusohjelman käyntiin ja vietyä läpi ilman vammautumisia, niin uskon että tuloskin paranisi. Maratonkoulun harjoitusohjelmaa voisin käyttää tässäkin hyödyksi.

Musta tuntuu, että tää maratonjuttu on mulle nyt kolahtanut älyttömän kovaa. Itseasiassa olen asiasta paljon motivoituneempi nyt, kun olen kertaalleen käynyt juoksun juoksemassa. Ruokahalu senkun vaan kasvaa harjoitellessa.